Eka päivä

Yleisön pyynnöstä kerron muuttopäiväni tapahtumista. En jaksa laittaa kuvia, koska niitä ei ole paljoa otettu, ja kamerakin pitäisi asentaa, mutta niitä tulee joskus. 

Emootiovuoristorataisen viikon jälkeen minä ja mun mama kruisailimme kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Aamiaisen ja lievästi itkuisten hyvästien jälkeen siirryin turvatarkastukseen kiroilemaan käsimatkatavaroideni määrää (onneksi niitä ei punnittu), ja siellähän sattuikin olemaan duunissa vanha kamuni Taru, jonka kanssa olen joskus saattanut laukata Kallion öisiä katuja. 

Olin lentokoneessa ajoissa, ja katselin pilvettömältä taivaalta etääntyvää Helsinkiä. Fiilikset olivat odotettua itsevarvememmat ja huolettomammat. Koneessa oli kuitenkin ihan öykkykuuma ja aika tylsää. Pitäisi ottaa luettavaa mukaan, kun ipodikin rätisi. Tyydyin siis katselemaan ikkunasta maisemaa, josta ei erottanut taivaan ja meren rajaa. Kun en enää uskonut kestäväni tylsyyttä hetkeäkään, huomasin olevani jossain Skotlannin yläpuolella. 

Koneesta noustuani päädyin loputtomaan passintarkastusjonoon laukkuni hihnan pureutuessa hartiaan. Edinburghin lentokentältä matka taittui juna-asemalle taksissa. Junaa en joutunut odottelemaan kuin n.2min, ja konduktööri nosteli laukkujani avuliaasti. Arvasin kaikkien juna-asemien kirjoitusasun kuulutusten perusteella täysin pieleen. Osalla oli myös gaelinkielinen nimi. Junan ikkunasta näkyi kaikkea kaunista, kuten kukkuloita, lampaita, lehmiä, heppoja ja tuulivoimaloita. Uusiutuva energia on kaunista.

Glasgown juna-asemalla ensimmäinen kontaktini oli nainen, joka keräsi rahaa johonkin hyväntekeväisyyteen, joka liittyi lasten syöpään. Heitin jonkun kolikon, ja nainen hehkutti, kuinka loistavasti tulen viihtymään. 
Päätin matkustaa taksilla myös matkan rautatieasemalta toimistoon, josta oli tarkoitus hakea avaimet. Se osoittautui hyväksi ideaksi, sillä vaikka en ymmmärtänyt puoliakaan siitä, mitä taksikuski puhui, hän onnistui vakuuttamaan minut siitä, että tulen viihtymään tässä kaupungissa. Hän myös lauloi minulle paljon lauluja ja kyseli siitä, että onko lävistyksestä haittaa pussaillessa. Taksit ovat Glasgowssa myös melkoisen edullisia, joten niitä kannattaa käyttää, jos tavarat ovat painavia. Tippasin laulavalle kuskille anteliaasti. 

Kotioveltakin löytyi avuliaita miehiä kantamaan raskaat tavarani ritarillisesti B-kerrokseen, joka vastaa Suomessa kolmosta. Pian kävi ilmi, että ruotsalainen Anna, johon olin jo etukäteen tutustunut Facebookin ihmeellisessä maailmassa asuukin seinänaapurissani. Meillä on yhteinen jääkaappikin. 

Annan puhelin oli varastettu, joten hän päätti lähteä kamunsa Andreasin, joka osaa vaihtaa lennosta korostusta, kanssa etsimään sitä, ja päätin lähteä mukaan, koska kaipasin ruokaa, liikuntaa ja kaupunkiin tutustumista. Kännykkää ei löytynyt, vaikka poliisiasemallakin oli käyty. Törmäsimme myöhemmin mieheen, joka oli ruotsalaisille tuttu poliisiasemalta. Hän oli yrittänyt etsiä siellä vuosia sitten kadonnutta isäänsä. 

Menimme Tescoon, jossa hullaannuin safkan edullisuudesta ja hamstrasin onnessani kahden punnan mansikoita. Multa kysyttiin paperit, kun ostin ruokailuveitsiä. En ensinnäkään ymmärtänyt mitä se tyttö sanoi, kun sillä oli niin muheva aksentti, mutta en olisi mitenkään osannut odottaa tarvitsevani henkkareita ruokailuveitsien ostamiseen. Sääntö ilmeisesti pätee kaikkiin veitsiin.

Annan ja Andreasin kaveri John, joka ei muista kenenkään nimiä, liittyi myös iloiseen joukkoomme. Aluksi he puhuivat keskenään aika paljon ruotsia, enkä ymmärtänyt taaskaan mitään, mutta asia korjaantui itsestään, ja uudet ruotsalaiset kaverini paljastuivat kivoiksi. Söimme nelistään perhepizzan, ja lähdin Johnin kanssa pyörähtämään GUU:n, yliopiston toisen opiskelijayhdistyksen bileissä, joissa tanssittiin salsaa, tankotanssia ja juotiin halpaa bisseä. Tutustuin skottityttöön (Karen tai Caren?), joka oli käynyt Helsingissä, ja ihastunut siihen, vaikka olikin ollut tammikuu. Alastomuus saunassa oli tullut kulttuurishokkina, mutta oli sittenkin ihan hyvä juttu. Olen kuulemma jatkossa tervetullut hänen kotibileisiinsä. 

Tanssivireeni ei ollut huipussaan koko päivän reissaamisen jälkeen, joten lyllersin väsyneenä kotiin. Suunnitelmissani oli napata pari mansikkaa keittiöstä, mutta siellä odottivatkin pannukakkukestit, ja tutustuin taas muutamaan uuteen kämppikseen, joista yksi suopeasti lainasi  minulle kaapelin, jolla pääsen jopa nettiin. Täällä on kansainvälinen tunnelma. On amerikkalaisia, brittejä, suomalainen, ruotsalainen, liettualainen, ainakin joku random, ja joku jostain Itä-Euroopan maasta, jota en just nyt muista. Kämpän sijainti on tosi kiva. En muista kenenkään nimiä.

Glasgow vaikuttaa kauniilta, boheemilta ja värikkäältä. Ensitunnelmat ovat hyvät. Mulla on liian kuuma syystakissa. Kaikki on ihan väärinpäin, ainakin liikenne ja kaikki mahdolliset lukot. Suomalainen opintotuki on aiheuttanut paljon ihailua.  

Olen kuullut paljon myyttisistä olennoista, joita kutsutaan suomalaisiksi. En ole vielä bongannut yhtään. Niitä on kuulemma paljon. Ehkä ne näyttäytyvät vain kaikkein puhdassydämmisille, ovathan suomalaiset tunnetusti arkoja.  

Huomisen suunnitelmissa olisi tavata mun advisor, hakea jostain Fresher's pass ja mennä Ikeaan ostamaan keittiöjuttuja. Ja jotkut bileet. 

Nyt nukkumaan!
Hyvää yötä, jesse myötä, muistakaa käyttää siveysvyötä!