Tarinoita krapulalaaksosta ja lievää Suomi-antipatiaa

                                         Geneeriset bileet

Menin eilen, tai siis tänään nukkumaan joskus puoli viiden kieppeillä. Olo on sinänsä helpottanut, mutta se, etten osaa käyttää lämpöpatteriani aiheuttaa pientä tärinää. Onneksi olen ostanut yliopiston hupparin, joka lämmittää. Otin isoimman koon, jottei sen kanssa tarvitsisi välttämättä käyttää housuja, sillä housujen käyttö on täysin yliarvostettua. 

Teillä saattaa olla kokemuksia fuksiaisista ja vastaavasta, mutta arvatkaapas mitä. Täällä fuksiaiset ovatkin kestäneet koko viikon. Freshers week on ollut jännittävä ja hieman uuvuttavakin kokemus. Joka päivä on vähintään kahdet kreisibileet. Kaksi yliopiston opiskelijayhdistystä (GUU ja QMU) kosiskelevat ensimmäisen vuoden opiskelijoita mitä moninaisimilla houkutuksilla, kuten esimerkiksi pomppulinnalla, yöhön asti jatkuvilla tanssimeiningeillä ja halvoilla juomilla. Sisäänpäsy on ollut ensimmäisen vuoden opiskelijoille ilmaista. Sen verran haluan varoittaa, että pint of magic aka pint of fun on maailman petollisin juoma, pysykää kaukana siitä tai kestäkää seuraukset. 

En ole rellestänyt tai juopotellut joka päivä, kuten jotkut ovat tehneet, mutta ulkona on ainakin tullut käytyä joka ilta. Olen osannut ottaa siivosti, mutta eilenhän homma ei mennyt ihan niin.  Aloitimme pämppäämisen kolmistaan Annan ja Andreasin kanssa ja puhuimme syvällisiä viinipullon tyhjentyessä uhkaavasti. Suuntasimme kulkumme GUU:lle, jossa tanssimme itsemme hikisiksi. Äidille tiedoksi siis se, että liikuntaa on harrastettu! Seuraan liittyi lisää ruotsalaisia ja paikallisia, ja yksi ruotsalaisista pojista tarjosi vielä nuuskaakin. Kieltäydyin kohteliaasti, sillä en pidä nuuskasta. Mulla ja Annalla kävi molemmilla flaksi, mutta en oikein innostunut ihailijani teini-ikäisyydestä, vaikka hän yrittikin kovasti kutsua itseään luokseni yöksi jatkoilla, joilla pääsin piirrustamaan päissäni. 

Olen huomannut, että aksenttini muuttuu paljon paikallisemmaksi muutaman tuopillisen jälkeen. 

Kupinnostokulttuuri on täällä erilaista kuin Suomessa. Joku paikallinen saattaa julistaa olevansa elämänsä kännissä, mutta kykenee silti esimerkiksi kävelemään. Yrjäntämistä, kaverin taluttamista tai maahan sammuneita ihmisiä ei oikeastaan näy. Kohtuus on erittäin iloinen asia. Tosin Muranon opiskelijakylässä on havaittu viuhahtelua.

Pakko sanoa, että suomalaiset ovat aika tylyä ja pessimististä kansaa. Ihmiset täällä ovat noin miljardi kertaa ystävällisempiä, ja pelkään olevani tahattomasti tyly. Olen tavannut täällä monta oikein mukavaa suomalaista, joiden kanssa aavistelen pitkää ystävyyttä, mutta osa maamiehistäni on aivan paskaa seuraa. Voi luoja sitä valituksen määrää! En itse voi käsittää suomalaistyylistä valittamista minimaalisista asioista, kun olen itse niin innoissani kaikesta. En halua, että pessimistinen asenne tarttuu minuun, joten todennäköisesti yritän välttää hengaamista sellaisten suomalaisten kanssa. Positiivisista suomalaisista pidän kunnolla kiinni. Voitte syyttää yleistämisestä, mutta en ole oikeasti törmännyt samaan negatiisuuden tasoon missään muussa kansallisuudessa, ja olen kohdannut eri kansallisuuksia aivan jäätävän paljon kuluneen viikon aikana. 

Freshers weekin aikana on tullut tehtyä ihan asiallisiakin asioita. Tapasin alkuviikosta opinto-ohjaajani, joka poisti lukujärjestyksestäni jonkun kurssin, sillä niitä oli kuulemma liikaa. Olen käynyt johdantoluennoilla, joilla olen saanut tuntumaa ensiviikolla alkaviin kursseihin. Olen ollut aika liekeissä niistäkin, ja jotkut oppikirjoista ovat tajunnanräjäyttävän kiinnostavia, kuten The Bible Handbook tyyliin 50-luvulta, joka toimii esimerkkinä täysin pieleen menneestä Raamatun tulkinnasta. Tulen syksyn aikana myös vierailemaan ensimmäistä kertaa elämässäni moskeijassa ja synagoogassa, ja sepä vasta onkin jännittävää. 

Tiesittekö, että paholaista ei kuvailla Raamatussa sarvekkaaksi? Ensimmäinen sarvipäisenä kuvattu tyyppi taiteessa on itseasiassa Mooses, ja sekin johtuu heprean käännösvirheestä. 

Poliittinen kallistumani vasemmallehan ei ole koskaan ollut varsinaisesti mikään salaisuus, ja olenkin löytänyt oikein kunnon antikapitalisteja yliopistolta. Vaikuttivat omanhenkiseltä porukalta, ja miehetkin olivat komeita. 

Tänään pitäisi kai vielä rutistaa Freshers Weekin viimeiset kreisibileet, huhhuh. Ihan kiva, että maanantaina pääsee oppitunneille lepäämään. 
  
Suomalaiset, älkää murjottako. Olkaa ilosia.