Ennakkotunnelmat: I have no idea what I'm doing

Avattuani tänään kirjekuoren, joka sisälsi lukemattomia Glasgown yliopiston esitteitä, en voinut hillitä innostustani ja päätin, että on korkea aika aloittaa aiheesta blogi. Vaikka olenkin päivä päivältä innostuneempi tulevasta yliopistostani, ovat fiilikset silti kaoottiset.

Kaikkien, joita ulkomailla opiskelu kutkuttaa, on varauduttava mitä hirmuisimpaan petoon. Sen nimi on Kansaneläkelaitos. Tässä vaiheessa KELA näyttäytyy minulle sfinksinä, joka repii pääni irti, ellen osaa vastata oikein sen arvoituksiin. 
Opintotukihakemus ulkomailla tutkintoa suorittaville, eli lomake OT 3 johdatti pohtimaan kysymyksiä kuten "Onko sinulla ollut viiden vuoden ajan vakituista kotikuntaa Suomessa kaksi vuotta ennen opintojesi alkua", ja "Mistä lähtien olet asunut Suomessa". Öö, vuodesta 92? Lomakkeen täyttö vaati useamman päivän ja monta kirosanaa. 
Lopulta lähetin paperinnälkäiselle hirviölle niin liitteillä kyllästetyn kirjekuoren, että se oli teipattava kiinni. En kuitenkaan ole vielä varma, puuttuuko siitä jotain, sillä KELA:n nälkä on pohjaton. Joka tapauksessa sen ruoansulatusjärjestelmä taitaa olla hakemuksestani pahasti tukossa, sillä päätöstä ei ole kuulunut. Elämäni riippuu sfinksin suosiosta.


Uudessa maassa minua odottavat uudet babylonin metkut, kuten pankkitilin vaihtaminen ja uusi puhelinliittymä. Kurssivalinnatkin pitäisi hoitaa etukäteen, mutta en voi tehdä sitä vielä heinäkuun puolella. 


Jännitystä tiivistää entisestään tämänhetkinen asunnottomuuteni. Ensiviikon osoitteeni ei ole vielä täysin selvillä. Moni alkukesästä lupaili sohvapaikkoja, mutta mieli on kesälaitumilla muuttunut.
Kavereiden riesana pyöriminen tuntuu ikävältä. Oma läsnäolo alkaa kuitenkin jossain tilanteissa ärsyttää, ja suuressa matkalaukussa liikkuva omaisuuteni vie paljon tilaa. Kamujen kanssa hengailun toivoisi olevan ruusuista, mutta jatkuva avuntarpeeni hiertää välejä. Toivon, etten pilaa ystävyyssuhteitani.

Rahatkin katoavat mystisesti jonnekin, vaikka yritän epätoivoisesti säästellä niitä. Alitin tilini kesäkuussa ensimmäistä kertaa elämässäni, ja siitäkin tuli pankilta tilanteeseen sopivasti lasku. Onneksi minulla on kuitenkin työpaikka, joka tuo arkeen rytmiä ja rahaa. Sitäpaitsi pidän työstäni, vaikkette te sitä uskokaan. Työkaverit ovat olleet uskomattoman ihania, ja asiakkaiden kanssa on rentoa metskata vaatteista. Toivon todella, että pääsen jatkossakin töihin yhtä toimiviin työyhteisöihin.

Lisäksi viisaudenhampaani ovat kuoriutumassa ikenistäni, joita kivistää. Toivottavasti se enteilee viisaudenkin puhkeamista.


Kaikesta huolimatta suhtaudun tulevaisuuteen innostuksella, johon on sekoittunut terve pisara kauhua. Mitä enemmän tutkin Glasgown yliopiston nettisivuja, ja mitä enemmän brosyyrejä selailen, sitä syvemmin ihastun. Uusi ympäristö, skottiaksentti ja maahanmuuttajastatus kuumottavat jossain taustalla, mutteivät nujerra optimismiani. Oma aineenikin vaikuttaa ihan mielettömältä. Opiskelija-asuntolassa elämiseenhän olen jo ehtinyt ihastua, ja suosittelen sitä kaikille paitsi heikkohermoisille. 

Ihan hyvä tästä elämästä vielä tulee. 

Niin ja tiedoksi kaikille kamuille, jotka tätä lukevat; jos haluatte vielä tavata, alkaisi olla sen aika. 

HUOM! Haluaisin vielä huomauttaa, että uskontotiede EI ole sama  asia kuin teologia, eikä minusta näinollen tule pappia. Uskontotiede käsittelee kaikenlaisia uskontoja, teologia keskittyy lähemmin kristinuskoon ja Raamattuun. 


 
Rauhaa, rakkautta