Munkkivuori

En ole enää koditon, kiitos tätini poikkeuksellisen hyvän tahdon. Munkkivuorelaisyksiössä on jopa kylpyamme, ja ikkunaa kehystää villiviini. On mukavaa saada vaatteetkin kaappiin ja sen sellaista. Voin jopa kutsua vieraita. Kämppiksenä edustaa Leena Leppäkerttu.

KELA suostui antamaan opitotukea ja lainantakausta, mikä helpotti raha-ahdistustani huomattavasti. Palkkakin tuli, joten voin vielä Suomessakin ostaa itselleni kivoja asioita. Tai tyhmiä. Niihin ne rahat kuitenkin menevät. 

Lähtöön on enää alle kuukausi, mutta se tuntuu vielä epätodelliselta. Puhun kaikkien kanssa lähtemisestä, ja tuntematon Glasgow pelottaa vähäsen, mutta en silti vielä käsitä sitä lähtemistä. Ennakkoeroahdistusitku on kuitenkin tullut jo. 

Nyt päänvaivaa aiheuttaa sähköinen rekisteröityminen yliopistolle. Täytynee lainata jostain skanneria jälleen kerran. Ulkomaille opiskelemaan lähtevän kannattaa vaalia suhteita ihmisiin, joilla on tulostin tai skanneri, tai ainakin olla ystävällisiä kirjastohenkilökunnalle. Kaikki laput kannattaa aina säilyttää, jos joku sattuu niitä joskus vaatimaan johonkin lomakkeeseen. Paperileikeille ei näy loppua. 

Mutta sun is shining, huomenna on vapaapäivä, voisin pikkuhiljaa lopettaa datistelun. 

Rauhaa, rakkautta

                Munkkivuori