Hiiri/rotta ja Mansikkajäbä

Kämppäkamuni ilmoitti nähneensä joko hiiren tai rotan keittiössämme. Hänen veljensäkin näki sen, joten se on kaiketi uskottava. Luulin, että Akatemian (työväen opisto, jossa opiskelin ja asuin viimevuonna) asuntolan keittiössä oli ällöt olosuhteet, mutta perspektiivini oli selvästi liian suomalainen. Meidän keittömme on täällä itseasiassa huomattavasti keskiverto opiskelijakämppää siistimpi, mutta silti täällä ihan pokkana hengailee joku jyrsijä. En ole tottunut tällaiseen meininkiin.

Eläimistä puheenollen, täällä liikuskelee melko paljon ketturepolaisia. Olen nähnyt ehkä kolme. Naapurustossa elää myös juovikas kissa, jota Hillhead Streetillä kuljeskelevat pysähtyvät paijaamaan. Olen huomannut, ettei se anna kaikkien silittää.

Teimme eilen Annan ja Andreaksen kanssa voitokkaan retken IKEAan, vihdoinkin. Olimme suunnitelleet sitä siitä lähtien, kun tulin, ja olen elänyt ilman kahvinkeitintä kaikki nämä kurjat päivät. Nyt mulla on iki-ihana mutteripannu, ja maailma on taas tasapainossa. Hankin myös ensimmäistä kertaa elämässäni omat astiat. Oli hulvattoman hauskaa valita ne itse, ja astiastoni onkin aika värikäs. Otin kuvan lounaastani havainnollistaakseni uusia astioitani. Lautasen diippi sineinen ei tosin pääse ihan oikeuksiinsa. Jopa IKEAn myyjä kehui väriä.

Oli muuten hyvää pastaa.

Koimme pienen takaiskun, sillä olisimme halunneet ostaa isoja veitsiä kokkailumeininkeihin, mutta paikallinen IKEA ei myy veitsiä alle 21 vuotiaille. Harkitsimme veitsien (vai veisten, mikä on oikea sana?) lokittamista, sillä olemme kaikki 20v, mutta emme lopulta menneet niin pitkälle.

Ostin kaikkea muutakin hyödyllistä, kuten yrttienkasvatussetin ja Mansikkajäbän. Yrtit todennäköisesti kuolevat ennen lautaselle päätymistä, mutta ihmisellä on hyvä olla projekteja.

                                                    Mansikkajäbä

Mansikkajäbää katsellessa herää kysymys: entä jos hän onkin retiisi? Valkoinen päälaki aiheuttaa hämmennystä.

Kurssit ovat täydessä vauhdissa, ja luennoille pitää välillä lukea jotain, esimerkiksi koko Mooseksen kirja, jonka englanninkielisestä nimestä tulee mieleen lähinnä eräs baari Kalliossa, nimittäin Exodus. Tosin Genesis on kai myös osa Mooseksen kirjaa. En tiedä, opinko keskustelemaan Raamatusta suomeksi.

Tutorial tunnit, jotka tapahtuvat pienemmissä ryhmissä, ovat lemppareitani. Keskustelu on syvällistä, ja tunnen itseni fiksuksi, kun keksin jotain älykästä sanottavaa. Voin muuten kertoa, että Raamatun iljettävä puoli ei ole kaikille itsestäänselvyys. Kuvitelkaa olevanne 17 vuotias tyttö, jolle Raamattu on edustanut kaikkea, mikä on hyvää ja oikein, ja päädytte lukemaan juttua, jossa isä sanoo ihmisjoukolle, että antaisin mielummin neitsyttyttäreni teidän raiskattavaksenne, kuin antaisin teidän raiskata vieraani. Tai sitten juttu luolassa tapahtuvasta insestistä. Osa kurssikavereista on ollut aika järkyttyneitä, mikä on tietysti ihmiselle hyväksi. (Lukekaa Genesis 19, jos ette usko)

Osaan kirjoittaa nimeni venäjäksi ja muinaishepreaksi.

Olin eilen juhlimassa, kuten kunnollisen opiskelijatytön kuuluukin. Yökerhot sulkevat jo kahdelta, eikä niihin päästetä edes rahalla sisään yhden jälkeen. Jatkot ovat yleisiä, sillä kuka nyt haluaisi mennä kahdelta nukkumaan. On hauskaa päästä kurkkimaan ihmisten koteihin.

Lääppimiskulttuuri on paikallisessa yöelämässä voimakkaampaa kuin Helsingissä. Heti kouritaan pyllä, jos erehtyy hetkeksikin pysähtymään.

Mutta hei! Mitä siellä Suomessa oikein tapahtuu? Kommentoikaa!